Unto Salminen oli suomalainen näyttelijä, joka tunnettiin teatterista ja vanhoista kotimaisista elokuvista. Hän nousi suosituksi jo 1930-luvulla ja esiintyi uransa aikana 45 valkokangasroolissa. Näyttelemisen lisäksi Salminen oli menestynyt pikajuoksija, joka kilpaili jopa kansallisella huipulla.
Hänen elämäänsä mahtuivat Kansallisteatterin suuret roolit, suomalaisen elokuvan nousukausi ja sota-ajan vaikeudet. Vaikka Salmisen myöhempi elämä oli raskas, hänen työnsä kuuluu edelleen Suomen elokuvahistorian merkittäviin osiin.
Kuka oli Unto Salminen?
Unto Emil Kalervo Salminen syntyi Helsingissä 23. maaliskuuta 1910. Hän suoritti ylioppilastutkinnon ja pääsi vuonna 1931 Suomen Kansallisteatteriin. Nuori Salminen oli luonnollinen esiintyjä, vaikka hänellä ei ollut takanaan pitkää näyttelijäkoulutusta.
Hän työskenteli Kansallisteatterissa noin 20 vuotta. Teatterikauden jälkeen hän esiintyi muun muassa Radioteatterissa ja Intimiteatterissa. Salminen tunnettiin vahvasta äänestään, selkeästä ilmaisustaan ja kyvystään esittää hyvin erilaisia henkilöhahmoja.
Unto Salmisen elokuvaura
Salmisen ensimmäinen valkokangasesiintyminen nähtiin Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa Laveata tietä vuonna 1931. Kyseessä oli pieni avustajan tehtävä, mutta se käynnisti lähes neljä vuosikymmentä kestäneen elokuvauran.
Ensimmäisen miespääosansa hän sai vuonna 1936 elokuvassa Tee työ ja opi pelaamaan. Hän näytteli kauppa-apulainen Kalle Kannasta. Rooli teki Salmisen tutuksi suurelle yleisölle ja avasi oven uusiin elokuvatehtäviin.
Tunnetuimmat roolit
Yksi Salmisen muistetuimmista töistä oli Eskon rooli vuoden 1938 Nummisuutarit-elokuvassa. Hän oli esittänyt samaa hahmoa jo Kansallisteatterissa, joten rooli oli hänelle valmiiksi tuttu. Hänen suoritustaan pidettiin elokuvan tärkeänä vahvuutena.
Vuonna 1939 Salminen näytteli Jukolan Lauria Seitsemän veljestä -elokuvassa. Hänet nähtiin myös kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa, joissa hän esitti Lasse Lehtovaaraa. Näistä elokuvista tuli tärkeä osa suomalaisen perhe-elokuvan historiaa.
Muita merkittäviä elokuvia
Salminen näytteli Hoijalan Esaa elokuvassa Kyläraittien kuningas vuonna 1945. Kolme vuotta myöhemmin hän sai Abraham ”Aappo” Ojanperän roolin elämäkertaelokuvassa Ruusu ja kulkuri. Roolihahmon lauluosuudet esitti kuitenkin laulaja Sulo Saarits.
Hänen merkittäviin töihinsä kuuluivat myös Katupeilin takana, Tanssi yli hautojen ja Sadan miekan mies. Vuonna 1958 Salminen esitti sotamarsalkka Tollia elokuvassa Sven Tuuva. Hänen viimeinen elokuvatehtävänsä oli Risto Jarvan ohjaamassa Ruusujen ajassa vuonna 1969.
Unto Salminen pikajuoksijana
Ennen kuin näytteleminen vei suurimman osan hänen ajastaan, Salminen oli lahjakas pikajuoksija. Hän edusti Helsingin Kisa-Veikkoja ja saavutti pronssia Kalevan kisojen 100 metrin juoksussa vuonna 1934. Hänen tuloksensa oli 10,8 sekuntia.
Samana vuonna hänet valittiin Torinossa järjestettyihin yleisurheilun EM-kilpailuihin. Salminen ei kuitenkaan päässyt matkalle näyttelijäntyöhön liittyneiden kiireiden vuoksi. Hänen urheilu-uransa päättyi myöhemmin sodassa saatuihin vammoihin.
Sodan vaikutus elämään
Sodassa saadut vammat muuttivat Salmisen elämää merkittävästi. Ne estivät hänen kilpauransa jatkumisen ja vaikuttivat myös myöhempään hyvinvointiin. Vammojen seuraukset näkyivät hänen työssään ja perhe-elämässään.
Henkilökuvausten mukaan Salminen kärsi myöhemmin myös runsaasta alkoholinkäytöstä. Aihetta on käsitelty hänen elämäkertatietojensa yhteydessä, mutta hänen uraansa ei pidä tarkastella vain vaikeuksien kautta. Hän jatkoi esiintymistä radiossa, teatterissa ja elokuvissa vielä pitkään.
Puoliso Kyllikki Väre
Unto Salmisen puoliso oli näyttelijä Kyllikki Väre, joka tunnettiin myös nimellä Kylli Väre. He avioituivat vuonna 1938 ja työskentelivät molemmat Suomen Kansallisteatterissa. Pari esiintyi yhdessä esimerkiksi elokuvassa Kyläraittien kuningas.
Avioliitto päättyi Kyllikki Väreen kuolemaan vuonna 1951. Väre oli kuollessaan vasta 38-vuotias. Hänen poismenonsa oli suuri menetys perheelle, sillä parin poika Esko oli tuolloin vain kymmenvuotias.
Unto Salminen ja Esko Salminen
Unto Salminen oli näyttelijä Esko Salmisen virallinen isä. Esko syntyi Helsingissä vuonna 1940 ja kasvoi teatteriperheessä. Molemmat vanhemmat työskentelivät näyttelijöinä, joten teatteri tuli hänelle tutuksi jo lapsena.
Julkisuudessa on esitetty pitkään väitteitä, joiden mukaan Tauno Palo olisi ollut Eskon biologinen isä. Tätä ei kuitenkaan tule ilmoittaa varmana tietona. Virallisissa tiedoissa Eskon vanhemmiksi mainitaan Unto Salminen ja Kyllikki Väre.
Runot ja radiotyö
Salminen oli kiinnostunut myös runoudesta. Hän kirjoitti itse runoja ja tuli tunnetuksi taitavana lausujana. Vuonna 1967 hän esitti Uuno Kailaan runon Pallokentällä Yleisradion ohjelmassa Tämän runon haluaisin kuulla.
Esko Salmisen muistelmien mukaan hänen isänsä kirjoitti runoja kokonaisiksi kokoelmiksi. Unton kerrotaan myös muokanneen Mika Waltarin luvalla runoa, joka tunnetaan nykyisin nimellä Ja lopuksi.
Unto Salmisen kuolema ja perintö
Unto Salminen kuoli Helsingissä 16. elokuuta 1972. Hän oli kuollessaan 62-vuotias. Hänen tarkasta kuolinsyystään ei ole saatavilla riittävän luotettavaa julkista tietoa, joten siitä ei pidä tehdä perusteettomia päätelmiä.
Salmisen perintö elää vanhoissa suomalaisissa elokuvissa ja suomalaisessa teatterihistoriassa. Hänet muistetaan monipuolisena esiintyjänä, vahvana lausujana ja poikkeuksellisen lahjakkaana urheilijana. Hänen tarinansa kertoo myös siitä, kuinka teatteri, elokuva ja urheilu saattoivat yhdistyä yhden ihmisen elämässä.
Merkitys suomalaiselle elokuvalle
Unto Salminen työskenteli aikana, jolloin suomalainen äänielokuva kasvoi nopeasti. Hän pystyi siirtymään luontevasti komediasta draamaan, historiallisiin tarinoihin ja perhe-elokuviin. Tämä monipuolisuus teki hänestä kysytyn näyttelijän.
Monet hänen elokuvistaan kuvaavat vanhaa suomalaista yhteiskuntaa, kulttuuria ja arkielämää. Niiden kautta uudet katsojat voivat tutustua myös suomalaisen elokuvan varhaisiin vuosikymmeniin.
Salmisten näyttelijäsuku
Näytteleminen jatkui Salmisen suvussa myös myöhempien sukupolvien aikana. Hänen poikansa Esko Salminen loi pitkän ja arvostetun uran teatterissa, elokuvissa ja televisiossa.
Myös Eskon lapset Kristo, Kreeta ja Sonja Salminen ovat työskennelleet näyttelijöinä. Unto Salmista voidaan siksi pitää yhden Suomen tunnetuimman näyttelijäsuvun varhaisena vaikuttajana.
Yhteenveto
Unto Salminen muistetaan suomalaisen teatterin ja elokuvan monipuolisena esiintyjänä. Hän työskenteli Kansallisteatterissa kaksi vuosikymmentä ja teki 45 valkokangasroolia vuosina 1931–1969.Hänen elämässään yhdistyivät näytteleminen, runous, radiotyö ja huipputason pikajuoksu. Vaikeista vaiheista huolimatta hänen työnsä jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuuriin.
