Heikki Savolainen kuuluu Suomen menestyneimpiin olympiaurheilijoihin. Hän saavutti pitkällä urallaan yhdeksän olympiamitalia, joista kaksi oli kultaisia. Voimistelun lisäksi hän työskenteli lääkärinä ja palveli sotien aikana sotilaslääkärinä.
Savolaisen urasta tekee erityisen se, että hän kilpaili viisissä olympialaisissa 24 vuoden aikana. Hän sai vähintään yhden mitalin jokaisista olympialaisista, joihin osallistui. Huippu-urheilun rinnalla hän rakensi merkittävän uran Kajaanissa toimineena lääkärinä.
Kuka Heikki Savolainen oli?
Heikki Ilmari Savolainen syntyi 28. syyskuuta 1907 Joensuussa. Hän innostui liikunnasta vanhempien veljiensä, koulun voimistelutuntien ja kiertävien sirkusten esitysten kautta. Lapsena häntä ei pidetty erityisen vahvana, mutta säännöllinen harjoittelu muutti tilanteen.
Savolainen pääsi 15-vuotiaana koulunsa urheiluseuraan suoritettuaan vaaditut voimisteluliikkeet. Vuonna 1926 hän voitti nuorten Suomen mestaruuden. Seuraavana vuonna hän menestyi yleisessä sarjassa ja osoitti kuuluvansa maan lupaavimpiin voimistelijoihin.
Ensimmäinen olympiamitali
Savolaisen olympiaura alkoi Amsterdamissa vuonna 1928. Hän suoritti samaan aikaan asevelvollisuuttaan ja joutui pyytämään luvan päästäkseen olympialaisia edeltäneelle valmennusleirille. Valmistautuminen kannatti, sillä hän saavutti pronssia hevosella.
Mitali oli historiallinen, koska se oli Suomen ensimmäinen henkilökohtainen olympiamitali telinevoimistelussa. Hevosesta tuli myöhemmin Savolaisen tunnetuin teline, minkä vuoksi hän sai lempinimen Hevos-Heikki.
Menestys Los Angelesissa
Vuoden 1932 Los Angelesin olympialaiset olivat yksi Savolaisen uran parhaista kilpailuista. Hän voitti hopeaa rekillä sekä pronssia moniottelussa, nojapuilla ja joukkuekilpailussa. Yksistä olympialaisista kertyi yhteensä neljä mitalia.
Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 Savolainen kuului Suomen pronssia voittaneeseen joukkueeseen. Tämän jälkeen olympiauraan tuli pitkä tauko, koska vuosien 1940 ja 1944 kisat jäivät järjestämättä toisen maailmansodan vuoksi.
Kaksi kultaa Lontoossa
Savolainen palasi olympialaisiin Lontoossa vuonna 1948, vaikka hän oli jo 40-vuotias. Useimmat voimistelijat olivat siinä iässä päättäneet kilpauransa. Huolellinen valmistautuminen ja terveelliset elämäntavat pitivät hänet kuitenkin kansainvälisellä huipulla.
Lontoossa Savolainen voitti kultaa Suomen joukkueen mukana. Lisäksi hän jakoi hevosen kultamitalin Veikko Huhtasen ja Paavo Aaltosen kanssa. Kaikki kolme suomalaista saivat saman pistemäärän, joten kilpailussa nähtiin harvinainen suomalainen kolmoisvoitto.
Viimeiset olympialaiset Helsingissä
Savolainen osallistui viimeisiin olympialaisiinsa Helsingissä vuonna 1952. Hän oli tuolloin 44-vuotias, mutta pystyi yhä auttamaan Suomen joukkueen pronssille. Samalla hän sai olympiamitalin viidensissä peräkkäisissä kisoissaan.
Kotiolympialaisten avajaisissa Savolainen sai kunnian vannoa olympiavalan kaikkien kilpailijoiden puolesta. Tehtävä vahvisti hänen asemaansa arvostettuna urheilijana ja reilun kilpailun edustajana.
Heikki Savolaisen olympiamitalit
Savolainen saavutti urallaan yhteensä yhdeksän olympiamitalia. Amsterdamista 1928 tuli pronssia hevosella. Los Angelesissa 1932 hän voitti hopeaa rekillä sekä kolme pronssimitalia.
Berliinistä 1936 tuli joukkuepronssi. Lontoossa 1948 hän voitti kultaa hevosella ja joukkuekilpailussa. Helsingissä 1952 hänen uransa täydentyi vielä joukkuepronssilla. Kokonaissaldo oli kaksi kultaa, yksi hopea ja kuusi pronssia.
Opiskelu ja lääkärin ura
Urheilun rinnalla Savolainen panosti koulutukseen. Hän aloitti vuonna 1928 opinnot Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella ja lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1931 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1939.
Savolainen työskenteli uransa aikana muun muassa voimistelunopettajana. Häntä kiinnosti erityisesti urheilulääketiede sekä kehon toiminnan ymmärtäminen. Lääketieteellisestä osaamisesta oli hyötyä myös hänen omassa harjoittelussaan ja palautumisessaan.
Sotilaslääkärinä sodan aikana
Talvisodan alkaessa Savolainen määrättiin sotilaslääkäriksi. Hän palveli myös jatkosodassa rykmentinlääkärinä ja kenttäsairaalan päällikkölääkärinä. Hänen vastuullaan oli loukkaantuneiden ja sairastuneiden sotilaiden hoitaminen vaikeissa olosuhteissa.
Sotavuodet keskeyttivät normaalin harjoittelun ja kilpailutoiminnan. Savolainen pystyi kuitenkin palaamaan voimistelun pariin sodan jälkeen. Hänen kaksi Lontoon olympiakultaansa osoittivat, että pitkä tauko ei ollut poistanut hänen kilpailukykyään.
Elämä ja työ Kajaanissa
Sotien jälkeen Savolainen muutti Kajaaniin. Hän työskenteli ensin kaupunginlääkärinä ja myöhemmin kaupunginsairaalan vastaavana lääkärinä vuosina 1956–1970. Työpäivät olivat pitkiä, ja hän joutui hoitamaan myös kiireellisiä sairaskäyntejä iltaisin sekä öisin.
Harjoittelu piti sovittaa lääkärintyön ympärille. Joskus harjoitus keskeytyi potilaskäynnin vuoksi. Näistä vaikeuksista huolimatta Savolainen pystyi säilyttämään korkean urheilullisen tasonsa ja valmistautumaan arvokilpailuihin huolellisesti.
Perhe ja yksityiselämä
Savolaisen puoliso oli Aune Savolainen. Hän piti yksityiselämänsä pääosin poissa julkisuudesta, eikä hänen perheestään ole saatavilla yhtä paljon tietoa kuin urheilusta ja lääkärin työstä.
Hänet tunnettiin kurinalaisista ja terveellisistä elämäntavoistaan. Savolainen suhtautui harjoitteluun suunnitelmallisesti ja valmistautui kilpailuihin tarkasti. Samat ominaisuudet näkyivät myös hänen työssään lääkärinä.
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Savolaisen työ urheilun ja terveyden hyväksi huomioitiin useilla kunnianosoituksilla. Hänelle myönnettiin liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi vuonna 1966. Hän sai myös lääkintöneuvoksen ja liikuntatieteiden kunniatohtorin arvot.
Savolainen jäi eläkkeelle vuonna 1971, mutta jatkoi yksityisen vastaanoton pitämistä vielä pitkään. Vuonna 2010 hänet valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen tunnustuksena poikkeuksellisesta urastaan.
Viimeiset vuodet ja kuolema
Kilpauransa jälkeen Savolainen vietti elämäänsä Kajaanissa. Vaikka hän ei enää kilpaillut, hänen saavutuksensa muistettiin suomalaisessa urheilussa. Hänestä tuli esimerkki urheilijasta, joka pystyi yhdistämään huippu-urheilun vaativaan ammattiin.
Heikki Savolainen kuoli Kajaanissa 29. marraskuuta 1997. Hän oli kuollessaan 90-vuotias. Hänen muistonsa elää urheiluhistoriassa, ja Kajaanissa sijaitsee myös hänelle omistettu muistopatsas.
Samanniminen näyttelijä
Olympiavoittajaa ei pidä sekoittaa samannimiseen suomalaiseen näyttelijään. Näyttelijä Heikki Savolainen syntyi Porissa vuonna 1922 ja tuli tunnetuksi erityisesti Urho Hietasen roolista vuoden 1955 Tuntematon sotilas -elokuvassa.
Näyttelijä työskenteli Suomen Kansallisteatterissa ja esiintyi kymmenissä elokuvissa. Hän kuoli vuonna 1975. Voimistelija puolestaan tunnetaan yhdeksästä olympiamitalistaan, lääkärin urastaan ja elämästään Kajaanissa.
Miksi Heikki Savolainen muistetaan?
Savolainen muistetaan ennen kaikkea poikkeuksellisen pitkästä olympiaurastaan. Viidet olympialaiset, yhdeksän mitalia ja 24 vuotta kansainvälisellä huipulla ovat saavutuksia, joihin vain harva suomalainen urheilija on pystynyt.
Hänen elämässään yhdistyivät urheilu, lääketiede ja yhteiskunnan palveleminen. Hän ei ollut vain lahjakas voimistelija, vaan myös määrätietoinen ammattilainen, joka jatkoi työtään muiden auttamiseksi urheilu-uran päättymisen jälkeen.
Yhteenveto
Heikki Savolainen oli suomalaisen telinevoimistelun suuri nimi ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Hän saavutti kaksi kultaa, yhden hopean ja kuusi pronssia vuosina 1928–1952. Helsingin olympialaisissa hän vannoi myös urheilijoiden olympiavalan.
Savolaisen tarina kertoo pitkäjänteisyydestä, kurinalaisuudesta ja vahvasta työetiikasta. Hän onnistui yhdistämään kansainvälisen urheilu-uran, lääkärin työn ja sotapalveluksen. Siksi Hevos-Heikki kuuluu pysyvästi Suomen merkittävimpien olympiasankarien joukkoon.
